lauantai 18. toukokuuta 2013

KÄNNYKKÄKOULU


Uutisesta, jossa kerrottiin kansanedustaja Jussi Niinistön (Ps) haluavan lakiin oikeuden kerätä oppilailta puhelimet poistunnilla tarpeen vaatiessa, heräsi Twitterissä perjantai-iltana (mitäpä muutakaan opettajat perjantai-iltaisin kymmenen jälkeen tekevät kuin miettivät koulujuttuja) vilkas keskustelu. Erilaisten mobiililaitteiden käytöstä kouluissa on puhuttu julkisuudessa paljon varsinkin sen jälkeen, kun oppilas kuvasi opettajaa, joka videon perusteella erotettiin määräaikaisesta työsuhteesta (ja otettiin sittemmin takaisin töihin).

Koulumaailmassa ja yllättäen sen ulkopuolellakin keskustelua tuntuvat käyvän kaksi leiriä. Toinen joukko opettajia on valmis puolustamaan mobiililaitteiden mahdollisuuksia viimeiseen hengenvetoon saakka ja kokee keskustelun kielloista, säännöistä ja rajoituksista uhkana koulun ja oppimisen kehitykselle. Toinen puoli taas näkee laitteet peikkona, joka tuhoaa viimeisetkin rippeet asiallisesta tuntikäyttäytymisestä ja opettajan yksityisyydensuojasta.

Totuus lienee jossain tässä välissä.

Kännyköiden ja tablet-laitteiden käyttö tunneilla on oppilaiden mielestä motivoivaa ja hauskaa. Koen erittäin tärkeäksi opettaa lapsia hyödyntämään laitteita ja opettaa myös, milloin laitteita on sopiva käyttää ja milloin ei. Kun he siirtyvät jatko-opintopaikkoihin ja lopulta työelämään, eivät kännykät tai tabletit tule katoamaan ja heillä tulee olla tarvittavat taidot hallita laitteiden käyttöä ja käyttö. Tunneillani puhelimet saavat olla esillä, jos ne eivät häiritse oppilaan omaa opiskelua. Kännyköistä saa tietyissä tilanteissa kuunnella musiikkia kuulokkeilla. Oppilaat osaavat hakea tietoa tarvittaessa verkosta omilla laitteillaan, ja jotkut ovat hakeneet opetusta täydentävääkin tietoa - ihan oma-aloitteisesti. Jos käytössäni olisi koulun puolesta laitteita, hyödyntäisin niitä vamasti vielä paljon enemmänkin tunneillani.

Entä sitten se toinen puoli? Kännyköiden ja muiden laitteiden käyttö häiritsee eniten niiden oppilaiden opiskelua, joilla on jo valmiiksi ongelmia oppimisessa, oman toiminnan ohjauksessa ja koulunkäynnin rutiineissa. Ei ole kenenkään etu, jos tunnilla yhdellä pulpetilla pyörii hassunhauska Youtube-video tai joku hakkaa munaa sadattatuhannetta kertaa. Heille ei ole selvä asia, että laitteiden tehtävä on auttaa opiskelussa, ei vain viihdyttää tunneilla. Osa näistä oppilaista ymmärtää laittaa laitteet pois huomautuksen jälkeen. Osa jopa tuo puhelimensa itse tunnin alussa pöydälleni, ettei kiusaus käyttää sitä väärin tunnilla kasva liian suureksi. Osan - usein juuri sen osan, jolla menee koulussa kaikkein heikoiten - kanssa vääntö laitteiden käytöstä on jatkuvaa. Takavarikoista, reissuvihkomerkinnöistä ja huoltajien ja oppilaan kanssa käydyistä keskusteluista huolimatta puhelin tai muu laite häiritsee oppimista tunnista toiseen - vaikka kyse on oppilasryhmästä, jonka sopivissa puitteissa ja riittävässä ohjeuksessa hyötyisi mobiililaitteista opetuksessa luultavasti kaikkein eniten!

Laki tuskin muuttaisi tilannetta mihinkään. Puhelinkielto kouluissa olisi typeryyttä ja lyhytkatseinen päätös. Selkeät toimintamallit olisivat varmasti avuksi. Kokonaistilanne muuttuisi ehkä paremmaksi, jos kouluissa olisi enemmän aikaa ja resurssia opettaa uuden teknologian järkevää käyttöä. Joskus on kuitenkin tarpeen suojella lasta ja asettaa rajoja vaikkapa ottamalla puhelin pois, jos se häiritsee opiskelua. Opettajana toivoisin, että se ensisijainen rajojen asettaja, puhelimen takavarikoija ja laitteiden asiallisen käytön opettaja olisi lapsen huoltaja. Silloin minä voisin paremmin keskittyä siihen, mitä opetussuunnitelman mukaan pitää äidinkielen ja kirjallisuuden tunneilla oppia - niitä kännyköitä ja muita hilavitkuttimia hyödyntäen.

Ps.  Twitterissä käyty keskustelu on poikinut pari hyvää blogikirjoitusta aiheesta. Rehtori Esa Kukkasniemen pohdintaa aiheesta voi lukea hänen Koulua ja kasvatusta -blogistaan, ja oman kortensa keskusteluun toi myös Katri Kytöpuu. Kannattaa käydä lukaisemassa!