Diginatiiville elämää ilman matkapuhelimia, tietokoneita, tietoverkkoja, pelikonsoleita tai edes mikroaaltouuneja ei ole koskaan ollut. Hänen on vaikea ymmärtää, miksi televisio-ohjelmat pitäisi katsoa lähetysaikaan (”Onhan meillä tallentava digiboksi.”), miksi tapaamispaikka pitäisi sopia etukäteen (”Mä soitan sulle sit et missä sä oot.”) tai miksi puhelimeen pitäisi vastata omalla nimellä (”Haloo?”). Diginatiivi ottaa uudet laitteet haltuunsa hetkessä, lataa valoa nopeammin uudelle täppärilleen Spotifyn, tuntee uusimmat matkapuhelinmallit ja tietää, mitkä ovat Youtuben maailmanlaajuisesti katsotuimmat videot. Diginatiivin vanhemmat tuijottavat teini-ikäistä ihmettään ihaillen.
Diginatiivi pyytää kaverikseen sosiaalisessa mediassa kaikki, joiden Converset hän on joskus nähnyt. Hän surffaa tuntitolkulla Facebookissa sivulta toiselle, kommentoi keskusteluihin nasevasti ”Homo”, ”LOL”, ”läski” tai ”kiinnostaa” ja vakoilee kaverin kaverin julkaisemia kuvia. Diginatiivien Facebookissa käymät keskustelut venyvät napakasta vuoropuhelusta huolimatta romaanimittaan. Illalla diginatiivi itkee ja uskoo olevansa lihava, koska vain kolmekymmentä on tykännyt hänen Facebookiin laittamasta kuvastaan – sen kauniimman/komeamman diginatiivin kuvasta on tykätty 54 kertaa.
Diginatiivi osaa etsiä tietoa Wikipediasta, Iltalehden sivulta ja tietenkin Youtubesta. Yhdelläkin hakusanalla pääsee Googlella aika pitkälle, jos ei ole kovin kriittinen tiedon oikeellisuuden suhteen. Copy–Paste-menetelmä on diginatiiville tuttu, samoin monimutkaisten fonttien käyttö Wordissa. Muuten Wordin käyttö tuntuu monimutkaiselta ja vaatimukset tekstin asettelun suhteen ahdistavat häntä. Diginatiivi kokee monet kirjoitustehtävät turhina - miksi pitäisi keksiä pyörää uudelleen? Verkossahan on kaikki!
Diginatiivi uskoo lähes sokeasti olevansa turvassa. Hän ei tunne turvalliseen verkonkäyttöön liittyviä ohjeita. Hän nauraa päin naamaa, kun joku väittää hänelle, että diginatiivin tulevaa työnantajaa saattaa kiinnostaa, mitä hän on joskus julkiselle sivulle kirjoittanut. Diginatiivi pelästyy, kun hänen kuvansa onkin vuotanut väärälle sivulle ja joku on piirtänyt hänelle kuvaan Hitler-viikset.
Diginatiivin silmät leviävät ja hän kumartuu eteenpäin kiinnostuneena, kun joku aikuinen haluaa keskustella hänen kanssaan älypuhelimista tai Facebookista. Hän imee tietoa kuin sieni, kun oppitunnin aihe on erilaiset sosiaalisen median mahdollisuudet. Hän tarttuu koulutyöhönsä ennen näkemättömällä innolla, kun sen saa palauttaa blogiin tai tehdä videomuotoon.
Diginatiiveissa on potentiaalia ja tulevaisuus, mutta heitä ei saa jättää yksin. (9/2012)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti