LOMAKE

Lokakuun 12. päivänä opettaja Nurminen saapui opettajahuoneeseen ärtymystä puhkuen. Hän oli lähtenyt aamulla hyvissä ajoin töihin, vaikka hänen tuntinsa alkoivatkin vasta puolilta päivin, sillä luokassa odotti iso pino korjattavia kokeita. Aamu oli ollut leppoisa, aamukahvi hyvää ja aamuradion juontajien jutut vähemmän tyhmiä kuin edellisenä aamuna. Päivä oli näyttänyt lupaavalta, ja aurinkokin pilkisteli syksyisten puiden lehvien lomasta. Hyvä tuuli oli kuitenkin muuttunut ärtymykseksi, kun Nurminen oli kaartanut Fordillaan koulun pihaan. Vera ja Ali olivat notkuneet koulun nurkalla, ja vaikka he kuinka olivat yrittäneet tehdä nopeita peliliikkeitä, Nurminen oli autonsa ikkunasta nähnyt selän taakse piilotetut, käryävät tupakat. Nyt Nurmisen olisi pakko täyttää asiasta lomake, että oppilaat joutuisivat edesvastuuseen.

Nurminen tutki opettajainhuoneessa ilmoitustaulua. Monimutkaisen rangaistuskäytäntökaavion perusteella hänen piti nyt täyttää rangaistuslomake 2, joka piti toimittaa kolmannen portaan kasvatuskeskusteluja hoitavalle opettajalle – olihan molemmilla, sekä Veralla että Alilla, jo useita rikkeitä kontollaan. Nurminen tuskaili lomakkeen kysymysten kanssa, kun innokas opettaja Halli törmäsi paikalle. ”Ai Vera on taas jäänyt kiinni? Kyllä sun nyt täytyy kuule täyttää huolilomake! Tämähän on ihan jatkuvaa! Se löytyy sisäisestä verkosta ihan helposti, ei sen täyttämiseen mene kuin pari minuuttia.” Nurminen tunki kasvatuskeskustelulomakkeen numero 2 (kahtena kappaleena, sillä olihan molemmille oppilaille kirjoitettava omansa) opettaja Huuhdan lokeroon ja lähti kohti opettajien käytössä olevia tietokoneita.

Kahden eri sisäänkirjautumisen jäkeen – sisäisessä verkossa on kaikkea salaista, eikä sinne saa päästää ulkopuolisia – Nurminen pääsi viimein tutkimaan kaupungin lomaketarjontaa. Kolmannelta sivulta löytyi lomake F307, jota kutsuttiin myös huolilomakkeeksi. Kun opettaja oli kerran yrittänyt täyttää lomaketta sähköisesti ja järjestelmä oli kaatunut, hän päätyi tulostamaan ja täyttämään sen käsin. ”Millaista tukea oppilaalle on tarjottu?” luki lomakkeessa. Opettaja Nurminen veti kohtaan viivan. Ei hän osannut vastata. Nurminen tyytyi kirjoittamaan lomakkeen kohtaan 3.2. tiedon siitä, että on toistuvasti nähnyt Veran tupakalla ja ettei tunneilla opiskelu oikein tahdo sujua. Kokeestakin tyttö oli saanut vain 5+. Tunnin taistelun jälkeen huolilomake oli valmis.

Koska opettaja Nurminen oli nyt jo istunut koneelle, hän päätti lukea samalla sähköpostinsa ja siirtää kokeiden tarkastamista vielä hiukan eteenpäin. Postilaatikko näytti 23 uutta viestiä. Ylimpänä oli tärkeäksi merkitty viesti. Siinä muistutettiin kyselystä, johon opettajien oli ehdottomasti vastattava ennen lokakuun 13. päivää. Kyselylomakkeen täyttäminen veisi viestin mukaan vain kymmenen minuuttia. Nurminen klikkasi linkkiä.

Neljäkymmentä minuuttia myöhemmin Nurminen sulki kyselyn. Seuraava sähköpostiviesti koski opettaja Hallin valvontaluokan oppilaan oppimissuunnitelmaa. Viestin liitteenä oli lomake G421, joka oli tapana täyttää luokanvalvojan avuksi, jotta tämä saisi koottua oppimissuunnitelman (lomake ER201) mahdollisimman vaivattomasti. Opettaja Nurminen avasi lomakkeen ja alkoi täyttää. ”Oppilaalla on vaikeuksia seuraavissa asioissa: tunne-elämän vaikeudet, oman toiminnan ohjaus, huolellisuus?” Nurminen tuijotti arviointikirjaansa ja mietti kuumeisesti, mitä lomakkeeseen pitäisi täyttää. Hän muisteli oppilaan käyttäytymistä tunnilla. Oliko puhelimen esillä pitäminen oman toiminnan ohjauksen puutetta? Vai välinpitämättömyyttä? Pahoinvointia? Riippuvaisuutta? Kolmelle viimeiselle ei ollut lomakkeessa rastinpaikkaa. Nurminen päätyi laittamaan rastin kohtaan ”motivaatio” ja selitti asiaa muutamalla sanalla. Nurminen vilkaisi kelloa. Tunnin alkuun olisi enää tunti aikaa.

Opettaja Halli huusi Nurmista opettajainhuoneen puhelimeen, ja Nurminen tallensi nopeasti kesken jääneen lomakkeen. Puhelimessa oli Nurmisen valvontaluokan Pertun äiti. Perttu oli taas nukkunut pommiin. Nurminen keskusteli äidin kanssa puhelimessa asiasta ja yhdessä sovittiin, että asiasta pidettäisiin äidin ja pojan kanssa palaveri seuraavan viikon tiistaina. Puhelun päätyttyä Nurminen kirjoitti kalenteriinsa tapaamisen ylös ja mietti, että tapaamista varten täytyisi muistaa tulostaa muistiolomake R34. Opettaja Nurmisen ajatukset keskeytti koulusihteerin hihkaisu. Hän muistutti, että Nurminen ei ollut vielä toimittanut kansliaan koulutuslomaketta HH451, jolla haettiin virka- ja koulutusvapaata. Nurminen seurasi koulusihteeriä nöyrästi kansliaan ja alkoi täyttää lomaketta, jonka koulusihteeri ystävällisesti hänelle verkosta tulosti. ”Koulutuspäivän kesto ja koulutuksen kesto tunteina? Avustuksen myöntäjä, määrä ja laatu? Koulutuspäivät, jos eri kuin matka-aika?” Nurminen hikoili ja mietti, mistä löytäisi liitteeksi vaadittavan koulutusohjelman, joka oli tullut jo koulutuksen ilmoittautumislomakkeen yhteydessä kaksi kuukautta sitten. Kello soi, Nurminen allekirjoitti lomakkeen hätäisesti, heitti sen koulusihteerille ja lähti luokkaansa koulun kolmanteen kerrokseen.

Oppilaat parveilivat luokan oven edessä, kun opettaja Nurminen saapui paikalle. Hän avasi oven ja massa alkoi vyöryä sisään. Opettaja vilkaisi työpöydälleen, jossa edelleen odotti koskemattomana koepino, joka hänen oli ollut tarkoitus korjata aamun neljän opetuksesta vapaan tunnin aikana. Koepinon vieressä oli hiukan korkeampi pino lomakkeita, jotka opettajien piti täyttää oppilaistaan arviointikeskusteluiden avuksi. Nurmisella oli onneksi vain hiukan alle 200 oppilasta. Opettaja Virran tuli täyttää sama lomake 360 kertaan, sillä hän opetti lähes jokaista koulun oppilasta.  Nurminen katsoi oppilaita, jotka olivat rauhoittuneet pulpetteihinsa ja tuijottivat nyt Nurmista odottavina (mitä nyt pari näytti pelaavan kännykällä ja yhdellä pojalla oli joku puuha kesken viereisen pulpetin kaverin kanssa). Oppilaat näyttivät jotenkin vierailta, vaikka he olivat istuneet tässä luokassa jo kahden vuoden ajan, eikä Nurminen oikein erottanut heidän kasvojaan. Opettaja Nurmista ahdisti. Onneksi Nurmisella oli tähän ratkaisu. Hän kaivoi laatikostaan pinon lomakkeita ja alkoi jakaa niitä oppilaille. Ensimmäinen kysymys osui opettaja Nurmisen silmiin, kun eturivin poika nosti lomaketta tarkastellakseen sitä. ”Kuka minä olen?” (10/2012)