Kun olin ala-asteella (niin, silloin ala-aste oli vielä ala-aste eikä alakoulu), sain koulun logolla varustetun hienon pipon. Se oli sellainen peruspipo, jossa oli reppanan näköinen tupsu nauhan päässä ja jonka reuna oli käännetty kerran. Olisin halunnut tehdä trenditietoisen valinnan ja tilata neonkeltaisen pipon, mutta tylsä äitini vaati ottamaan mitäänsanomattoman valkoisen. Samassa yhteydessä oli mahdollisuus tilata myös muodikkaita ulkoilupantoja koulun logolla. Niistä sai kätevästi kammottavan ruman pipon avaamalla pannan ja kuristamalla syntynyt tuubi toisessa päässä olevalla narulla. Siellä sitten pompoteltiin välitunneilla ja kylillä pipot päässä ja edustettiin koulua.
Ala-asteen lopulla viimeinkin tajusin, että aikuisuuden merkki on se, ettei käytä pipoa, vaikka keli olisi mikä. Koulun säännöt vaativat pitämään pipoa ulkona päässä, jos oli kylmä ilma. Tylsää. Protestoimme sääntöä vastaan käärimällä (koulun logolla varustettujen) pipojemme reunat ainakin kolmeen kertaan. Olimme mielestämme ainakin 14-vuotiaan näköisiä, kun kiristelimme halkaisijaltaan ehkä 15-senttistä piponkuvatusta päähämme. Vähän niin kuin juutalaisten kipaa olisi pään suojana pitänyt. Kovalla pakkasella korvat helottivat kirkkaan punaisina.
Merkittävä murros tapahtui yläasteelle mentäessä: pipoa ei ollut pakko käyttää! Mikä vapauden tunne olikaan, kun polki 18 asteen pakkasessa polkupyörällä pysäkille ilman päähinettä! Joku puhui koulussa jäätyneistä aivosoluista, mutta se meni samaan kategoriaan Orbit-purkan aiheuttaman aivosyövän kanssa (Joku epäili kyllä jutun olevan totta ja lopetti Orbitin syönnin). Onneksi tuli uusi muoti, nimittäin baseball-lippikset. Niitä sitten pidettiin päässä pakkasella ja kesällä, sisällä (aina, kun opettajan silmä vältti) ja ulkona. Tämä muoti pelasti tosin vain poikien aivosoluja.
Hullussa orastavan aikuisuuden huumassa en peruskoulun jälkeen keskittynyt pipoasioiden tarkkailuun moneen vuoteen. Tajusin kyllä jossain vaiheessa, että pipo on ihan kiva keksintö, jos ulkona on tarpeeksi kylmä ja jos kampauksen väkertämiseen ei ole käyttänyt viittä minuuttia kauempaa. Sitten koitti se päivä, kun palasin kouluun, ja mitä kummaa - siellähän niitä pipoja tönötti joka toisessa teini-ikäisessä päässä. Kuka keksi, että pipo on pop? Se ala-asteajoiltani tuttu mallikin on palannut ja ilmesesti taas painumassa unholaan pikavisiitin jälkeen. Tosin lieve on taitettu suoraksi ja koulun logo korvattu typerällä Svea-tekstillä (nämä pipot ovat onneksi jo katoavaa nuorisomuotia). Tekstillä ("Bad hair day") selitellään sitä, miksi pipoa pitää pitää päässä. Jotkut ovat fiksuina tajunneet, että pipo on aika kuuma päässä helteellä, ja korvanneet sen suoralippaisella rekkamieslippiksellä. Tai no nykyään nämä lippikset ovat kuulemma tosi kalliita, mikä johtunee siitä, että niissä on paljon blingbling-koristeita, mutta silloin, kun minä olin teini-ikäinen, tällaisia lippiksiä käyttivät vain puukengissä kulkevat rekkakuskit, jotka tuskin olisivat ilahtuneet, jos joku olisi tullut heilumaan heidän lippiksensä ympärille kuumaliimapistoolin ja strassipurkin kanssa. Pipoja (tai näitä lippiksiä) täytyy pitää päässä aina ja kaikkialla. Jos siitä pitääkin luokassa luopua, päähine asetellaan hellästi pulpetille ja sitä saatetaan silitellä ja sovitella kesken tunnin. Piporiippuvaisimmat yrittävät vetää hupun päähänsä heti, kun pipo täytyy ottaa pois.
Sitä en vain voi käsittää, miten kukaan voi pitää pipoa kellon ympäri päässään. Liittyykö tapaan alkukantasta pelkoa siitä, että lintu kakkaa keskelle jakausta? Pelkkä tarve erottua aikuisista se ei ole, sillä niin montaa pipopäistä aikuista Mäkkärissä ruokailemassa olen ihmetellyt viime vuosien aikana - ellei näillä aikuisilla sitten ole tarve osoittaa olevansa ikinuoria.
Ostin itsekin sellaisen trendikkään myssyn ja laitoin sen päähäni, kun katselin telkkaria kotona. Pää hikosi ihan kamalasti, ja se oli epämiellyttävää. Oikeastaan se oli yhtä epämiellyttävää kuin ajaa polkupyörällä paukkupakkasessa ilman pipoa. (10/2012)
Tällainen hieno pipo minulla on. Oppilaatkin ovat kateellisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti