Kuvitteellisessa Kökkölän koulussa on kymmenen opettajaa ja rehtori. Rehtori on innokas puuhanainen, joka toivoo, että Kökkölänkin koulu olisi ajassa kiinni. Hän yrittää järjestää opettajille koulutusta ja repiä vähistä rahoista uusia laitteita koululle. Naapurikoulun opettajat ovat hiukan kateellisiakin tästä rehtorista, koska heidän koulunsa rehtori ei ole tällaisista asioista lainkaan kiinnostunut.
Kymmenestä Kökkölän opettajasta kahdella on jonkinlainen visio siitä, miten sähköisiä oppimisalustoja, läppäreitä, Facebookia ja älytauluja voisi ehkä hyödyntää. He tarttuvat innokkaasti toimeen ja ovat aktiivisia koulutuksissa kävijöitä. He oppivat uudet järjestelmät helposti ja näkevät vaivaa ja kehittävät opetustaan jatkuvasti.
Viisi Kökkölän opettajaa haluaisi kovasti olla mukana kehityksessä. He ottavat ruutuvihkonsa mukaan koulutuksiin ja yrittävät epätoivoisesti kirjata ylös, mistä napista ohjelma menee päälle ja mitä pitää tehdä, kun älytaulu ei reagoi kynän kanssa. Yleensä he putoavat kärryiltä viiden minuutin päästä koulutuksen alkamisesta. Jos koulutuksesta jääkin jotain mieleen, eivät nämä opettajat oikein keksi, miten opittua taitoa voisi hyödyntää omassa opetuksessa. Lopulta he tyytyvät palaamaan vanhojen kalvojensa pariin ja unohtavat vuoden kuluessa sen, mitä koulutuksissa oppivat.
Yksi Kökkölän opettajaa murjottaa aina sivussa, kun aletaan puhua tietokoneista tai muista vempaimista. Opettaja on pakotettu kolmen vuoden väsytystaistelun tuloksena viimein käyttämään sähköpostia, mutta joka päivä hänen ei tarvitse sitä mielestään tietenkään lukea. Sähköinen reissuvihkojärjestelmä on vähintäänkin kyseenalainen keksintö Facebookista puhumattakaan.
Yksi opettaja on sitä mieltä, että kaiken maailman wikit ja Moodlet ovat turhia, koska opettajahan on se, joka oppilaita opettaa. Sen kun kirjoitetaan asiat taululle ja tadaa - oppilas oppii ne, jos vain viitsii kuunnella. Sähköposti on opettajan mielestä kiva keksintö, ja sähköisen reissuvihon käyttökin jo sujuu häneltä joten kuten. Tämä opettaja osallistuu kyllä kaikkiin pakollisiin koulutuksiin mutta käyttää ajan tehokkaasti korjaamalla edellisen tunnin pistokokeita. Hän luottaa siihen, että lopulta palataan hyvään, vanhaan malliin ja unohdetaan hömpötykset.
Yksi Kökkölän opettajista yrittää olla mahdollisimman hiljaa, kun tulee koulutuksista tai uusista laitteistoista puhetta. Kukapa sitä nyt jaksaisi mitään ylimääräistä tehdä. Ainakaan ei kannata osoittaa muille omaa tyhmyyttä ja paljastaa, ettei edes tiedä, mitä TVT tarkoittaa.
Koulutus ei kannata, ellei ole innostuksen siementä, joka voi itää - hyvässä koulutuksessa siemen voidaan kyllä kylvää, ja innokkaat raivaajat voivat vetää perässään niitä, jotka epäröivät.
Innostus ei riitä, ellei koulutus ota huomioon kohderyhmän tasoa - jos tietokone on mörkö, kannattaa tutustua siihen ensin, ettei se enää pelota.
Muutosta ei tapahdu, ellei muisteta, että myös jokainen opettaja on oppija.
Kyllä Kökkölän koulussa on työsarkaa! (8/2011)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti